Vihdoin tuli sopiva hetki jatkaa kaulakorsetin kanssa askartelua. Leikkasin jo aikaisemmin piirtämäni kaavat irti ja piirsin ne mustalle 0.35 latexille muutaman millin saumavaroilla. 

Lisäksi leikkasin n. 15mm leveitä strippejä jokaiseen saumaan sekä paksummasta (0.8) latexista 20mm leveät tukipalat takakappaleille.

Mietin työjärjestystä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että on parempi koota ensin varsinainen korsetti ja tarkistaa mitoitus silläkin uhalla, ettei nyöritysluuppien kiinnitys onnistu.

En myöskään halua tästä ensimmäisestä yritelmästä ihan hirveän jäykkää, joten useiden kokeilujen jälkeen päädyin leikkaamaan “luut” notkeasta muovista suunnittelemani synteettisen valaanluun sijaan.

Kokoonpano sujui yllättävän helposti. Aikaisemmin vastaavanlaisen projektin valmistumista sivusta seuranneena tiesin, ettei saumoja pidä missään tapauksessa venyttää kun kyseessä on näin pieni mittakaava. Eli käytin vähän enemmän aikaa saumojen asettelemiseen ja sain ne näteiksi ilman venyttämistä.

Kun korsetti oli suunnilleen kasassa, pääsin mallaamaan sitä kaulalleni. Istui kuin hansikas, mutta selvästi kaipasi lisää ryhtiä. Seuraava vaihe oli kiinnittää luut ja peittää ne leikkamillani suikaleilla. Päädyin tässäkin hiukan epätavalliseen ratkaisuun ja laitoin luun joka tulee keskelle eteen korsetin päälle, muut takapuolelle. Näin siksi, ettei ole riskiä että kaulaa vasten oleva luu puskee ulos kanavastaan.

Kun luut olivat paikallaan merkkasin paikat luupeille ja laitoin ne paikalleen. Lyötyäni vasaralla etu- ja keskisormeeni totesin, ettei minulla ole sopivaa työkalua luuppien lyömiseen kiinni, joten tähän kohtaan jää projekti odottamaan seuraavaa vaihetta.

Ajatuksissa on, että valmiin tuotoksen koristelen vielä “aplikaatioilla”. Ornamenttejä joko punaisella tai sitten samalla sinisellä kuin mekossa.

Iloinen yllätys oli, että muovikotelosta leikkaamani “luut” näyttivät tosiaan liimautuvan paikalleen ja jäykkyys on juuri sopiva kaulakorsettiin. Ne antavat nätin ryhdin materiaalille, mutta eivät tunnu lainkaan jäykiltä kaulaa vastaan. Isompaan työhön en lähtisi näitä soveltamaan, mutta juuri tähän tarkoitukseen sopivat kuin nyrkki silmään.

Korsetin osaset olivat niin pieniä, että suurin osa tuli jämäpaloista, eli vastaavia voisi jatkossakin tehdä edullisislla kustannuksilla. Saa nähdä, jos hermot menevät totaalisesti noiden luuppien kanssa niin voi jäädä tekemättäkin...

 Kävin shoppailemassa Englannissa ja mukaan tarttui valtavan ihana saalis.
Tosin käytännön syistä ostokset piti tehdä virtuaalisesti, mutta samapa tuo.
Olo oli silti kuin pikkutytöllä karkkikaupassa.

Mikä parasta, valitsemassani kaupassa oli erittäin nopea toimitus. Tilaukseni kopsati luukusta nejässä arkipäivässä.

Ja tässä on saalis:

Nauhakuja luille (21mm) 2,5m

Nauhakuja luille (16mm) 6m

Synteettinen 6mm valaanluu 4m

TripleFlex 10mm 2m

Pääteltyjä 11mm spiraaliluita 2x36cm, 2x34cm, 2x32cm

Pääteltyjä 7mm spiraaliluita 8x38cm, 8x34cm

Muovipäällysteisiä 7mm metalliluita, 12x28cm, 8x24cm, 8x22cm, 8x18cm

Sukkanauha grippejä (12kpl) , säätimiä (12kpl) ja yläklippejä (8kpl).

Korsetin nyöri 10m

Antiikkivärisiä nyöritysluuppeja ja niittejä 100kpl

Tulisiko tästä satsista pari korsettia? No taatusti.

Luiden kokovalikoimaan päädyin tällaisella ajatuksella:
Spiraliluut rinnalta pepun päälle ulottuvaan korsettiin. Sellainen vaatii parempaa joustavuutta luilta, kuin lyhyt korsetti. Riittävät kahteen valmiiseen tuotokseen.

Muovipäällysteiset metalliluut useampaa erimallista vyötärökorsettia varten. Riittävät ainakin kolmeen korsettiin.

Nauhakujat tilasin siltä varalta, että teen korsetin osin läpikuultavasta materiaalista.

Valaanluu ja TripleFlex ovat määrämittaan leikattavia ja taipuisampaa materiaalia kuin varsinaiset luut. Näitä aion käyttää mm. kaulakorsettiin ja valaanluu soveltuu myös nyörityssirkkojen viereen tukea antamaan.

Sukkanauhatilpehöörejä on riittävästi kahta kokonaista vyötä sekä neljää irtonauhaa varten.

Nyöritysluupit taas näyttivät vain niin mielettömän herkullisilta, paljon kiinnostavammalta kuin sirkat. Näitä aion käyttää ainakin kaulakorsettiin, jolloin nyörityksen pystyy pujottaamaan itse helpommin ja tottakai myös muihin korsetteihin.

Samassa kaupassa oli myös mm. plansetteja, mutta ne ovat jo sen verran arvokkaampia, että tilaan niitä vasta kun on tarkat mitat tiedossa ja kun selvitän itselleni miten ne toimivat latexin kanssa. Ei sinänsä, kyllä tällekkin läjälle hintaa tuli, mutta yksittäiset nippelit olivat edullisempia kuin muissa vertailemissani nettikaupoissa.

 On taas ihan hirveä hinku päästä näpertelemään. Niitatut rannekkeet olisivat pop, samoin korsetti, mutta minulla ei ole vielä riittävän paksua latexia sen tyyppisiin projekteihin.

Kaarevien saumojen liimaamista olisi hyvä harjoitella lisää, joten aloin miettimään, josko sitä tekisi myös kaulakorsetin. Surffailin netistä sopivaa mallia ja törmäsin sattumalta Atsuko Kudo -sivuille: http://www.atsukokudo.com/

Tässäpä tavoitetta! Ihan mielettömiä asuja, suorastaan vastustamattomia... Oh ja voih... mutta takaisin asiaan:

Kaulakorsetin voisi tehdä hyvin kevyemmästäkin paksuudesta, mutta luut pitää sitäkin varten hankkia. Luita varten tarvisen luonnollisesti mitat, joten päivän projektina onkin nyt tehdä kaavat kaulapannalle ts. -korsetille sekä vyötärökorsetille.

Kaivoin siis esiin parhaat kaavanpiirtoapurini: tuorekelmun ja maalarinteipin. Tukka ylös, kelmua pari kierrosta kaulan ympäri ja sitten vain teippaillaan muoto tiiviiksi maalarinteipillä. Teipatun kaulurin leikkasin varovasti sivusta, koska se oli helpoin kohta.

Ja eikun kauluri irti kaulalta - I wish!

Tässä kohtaa tuli nimittäin mieleen, että tukan olisi voinut laittaa paremmin kiinni, koska kaulurin mukana lähti myös huomattava määrä hiuksia.

Seuraavaksi laitoin malarinteipit myös tekeleen sisäpinnalle antamaan lisää jämäkkyyttä ja  muotoilin reunat haluamani mallin mukaisesti. Teipillä sai myös mukavasti piilotettua jokapuolelta esiin puskevat karvat, jotka hetki sitten vielä kasvoivat päässäni. Leikkaamani sivun teippasin uudelleen kiinni ja avasin kaulurin keskeltä takaa. Sovitus ja pientä viilaamista.

Kun olin tyytyväinen malliin, piirsin kauluriin keskikohdat ja mittanauhan kanssa jaoin tekeleen 8 osaan. Osat leikkasin irti ja piirsin niiden avulla varsinaisen kaavan.

Lopputulos: Kaulakorsetin kaava, joka koostuu 4x2 osasta ja johon tulen tarvitsemaan 4 kpl 8 sentin mittaisia luita.

Vyötärökorsetin kaava jää toiselle päivälle.

 Tarvetta olisi 0.6 mm mustalle latexille sekä punaiselle 0.35mm tai 0.45mm sekä kiillotusaineelle. Suomessa on muutama toimittaja ja EU:n alueelta löytyy jo useita. Päätin siis suorittaa pientä hintavertailua jotta näkisin mistä kannattaa tuotteet tilata.

Antishop (FI). Tilaus yhteensä 123€

Punainen 0.35 mm x2m = 37€

Musta 0.6 mm x2m = 64€

Kumikiilloke, spray 400 ml = 15 €

Toimituskulut = 7€

Blackstyle (DE). Tilaus yhteensä 128,5€

Punainen 0.35 mm x2m = 37€

Musta 0.6 mm x2m = 64€

Kumikiilloke, spray 500 ml = 11 €

Toimituskulut = 16,50€

Radical Rubber (UK). Tilaus yhteensä 97.98€

Punainen 0.4 mm x2m = 21.13€

Musta 0.6 mm x2m = 33.98€

Kumikiilloke, ei saatavilla (vain suuria eriä)

Toimituskulut = 42.87€

Kink Engineering / Elastica Engineering (USA). Tilaus yhteensä 163,77€ +ALV 23% +tulli

Punainen 0.45 mm x2m = 40,64€

Musta 0.6 mm x2m = 55,88€

Kumikiilloke, neste 200 ml = 12,64€

Toimituskulut = 54,61€

Näillä hinnoilla on aika selvää, että ensinnäkin kallista on :D

Ja toiseksi, jos tilaan pienen erän, on suomalainen Antishop edullisin halpojen toimituskulujen vuoksi. Mutta Radical Rubberin edullisemmat hinnat houkuttelevat siinämäärin, että mietin isomman erän tilaamista. Esimerkiksi metallivärit (0.4mm) ovat siellä n. 10€ m2, kun Antishopin hinta lähinnä vastaavalle tuotteelle (0.35mm) on 23€ per 92x100cm.

Nyt huomaan että tästä(kin) on tulossa kallis harrastus. Lisäksi pikku ongelma on, ettei näitä askarteluja voi ihan missä vaan käyttää, eli pitää alkaa miettiä luovasti miten voisin hyödyntää innostustani. Loogiselta tuntuu, että voisin tarjota tutuille pikkutöitä materiaalin hinnalla. Näin saisin itse väkertää kumin parissa ilman että kaapit pursuavat valmiita töitä ja pankkitili tyhjenee. No, katsotaan nyt...

 Tänään kääräisin esille ostamani 90x100 cm palan metallinsinistä latexia. Tilasin tämän värin nimenomaa pikkumekkoa silmälläpitäen. Sitten kun taidot karttuvat, saatan tehdä mustalla vielä aplikointeja tai muuta koristusta valmiiseen mekkoon.

Kaavat ovat lähtöjään samat kuin ensimmäisen postauksen punaisessa topissa, eli halterneck mekko vetuketjulla oli suunnitteilla. Mekon alaosan eli persauksen päälle menevän osuuden piirsin vyötärömittaisten kaavojen jatkoksi jälleen luottominihameeni mallin mukaisesti.

Vetuketjuksi valikoitui 90cm pitkä kaksisuuntainen muoviketju kahdella lukolla.

Koska materiaalia oli vain pikkuruinen pala, olin erityisen tarkkana kaavojen asettelun kanssa. Täytyy myöntää että ehkä parasta latexin työstämisessä on se, ettei langansuunnalla ole väliä. Materiaalia jäi yli riittävästi ehkäpä jopa vyötärökorsetin verran. Täytyy miettiä mitä tuosta lopusta tekisi...

Tässä kuva leikatuista kappaleista.

Mekko on auki edestä, joten järjestys on etu, etusivu, takasivu, taka, takasivu, etusivu ja etu.

Vetoketjun nurjille puolille leikkasin vastakappaleet mustasta latexista. Nauhat olisi voinut tehdä myös suorina, mutta toppia tehdessäni totesin että valmiiksi muotoiltujen kappaleiden liimaaminen vetoketjun taustalle on tuhat kertaa helpompaa. Kun osat oli leikattu, levitin liiman vetoketjulle imeytymään ja ketju hyväksi todettuun tapaan pyykkinarulle kuivumaan.

Seuraavaksi asettelin kaikki kappaleet pinoihin sen mukaan, tuleeko liima sauman ylä- vai alapuolelle. Ihan vaan huolimattomuusvirheitä välttääkseni. Sitten putsasin kaikki saumat.

Liimaamisen aloitin etukappaleiden keskeltä, eli ensiksi vetoketju ja sen taustat. Siitä etenin sauma kerrallaan taaksepäin, viimeisenä takakappaleen saumat. Tällä kertaa jätin vetoketjua lukuunottamatta kaikki saumat telaamatta, ihan varmuuden vuoksi.

Vaikka rinnan ja pepun kohdalla aika paljon kaarevuutta olikin, sain saumat nätisti yllättävänkin helposti. Luulisin että se, että jätin saumanvarat aika leveiksi auttoi asiaa.

Sovitus; ja kuten jo arvaatkin, ei soinut mekko päällä - taaskaan. Väljyyttä oli niin hillittömästi, että totesin ettei tästä saumojen avaamisella selvitä. Sen sijaan leikkasin sivusaumat kokonaan pois kolmen sentin leveydeltä. Uusi putsaus, liimaus ja sovitus ja nyt mekko näytti jo erittäin kivalta päällä. Olisi toki voinut olla vieläkin tiukempi mutta näin on hyvä.

Yritin ottaa kuvaa nuken avulla, mutta mekko ei istunut lainkaan elämän ja usean muuton runtelemalle malliparalle. Siksi kuva on nyt päältäni erittäin huonossa valaistuksessa otettuna. Lupaan hankkia sen työmaavalaisimen, kunhan saan aikaiseksi :)

Lopputoimet, eli saumoihin varmistuspalat ja kaikkien saumojen telaus = valmis ihqu ihana  metallinhohtoinen mekko.

Tällä kertaa opin mm. nämä asiat:

1. Liimat pitää poistaa alustalta aina välittömästi, muuten ne saattavat unohtua ja “joku” onneton länttää lähes valmiin asun niiden päälle. 

2. Maitoliimaa tarttuu erittäin napakasti Lumenen Calcium Power kynsilakkaan.

3. Luulen itsestäni jatkuvasti suuria. Tälläkertaa n. 6 cm liian suuria ympärysmittoja. Toivottavasti ei mene pitkään ennenkuin ymmärrän, että latex ei ihan oikeasti noudata samoja sääntöjä kuin kangasvaatteet. 

 Sormet syyhysivät projektin kimppuun jo heti aamusta, joten päätin sittenkin kokeilla hameen tekemistä ilman niitä vetoketjuja.

Otin mitat uudestaan ja muokkasin kaavaa vielä himpun verran. Etu- ja takakappaleiden (20cmx50cm) leikkaaminen metrin pitkästä lateksipalasta oli luvattoman helppoa, joten päälle jäi hiukan liioiteltu itsevarmuus. Ensimmäisen sivupalan piirsin vielä aavistuksen kaavaa muuttaen ja leikkasin sen irti. Toinen sivukappale oli sitten tarkoitus piirtää ensimmäisen avulla ja enkös vain ollutkin tekemässä kahta kertaa oikeaa sivua.

Onneksi oli aamu ja ajatus vielä kulki, joten viimehetkellä tajusin kiepauttaa mallikappaleen nurinperin.

Leikattu hamonen; huomatkaa vastakkaiset kylkikappaleet :)

Sitten perusrutiinit: saumojen puhdistus ja liiman levittäminen. Päätin ottaa varman päälle ja liimasin saumat yksi kerrallaan, koska en halunnut taistella jokapaikkaan liimautuvien sivujen kanssa. Kuulostaa ehkä loogiselta, mutta tapanani on oikoa ja hätiköidä ja tästä seuraakin sitten usein suttua...

Aloitin hankalimmasta saumasta, eli sivu/takasaumasta, koska tässä kohtaa on vielä vain kaksi kappaletta käsiteltävänä. Vyötärösisennyksen kohdalla sivukappaleen reunaa piti venyttää aavistuksen verran, että kaari tulee tasaisesti. Ensimmäinen yritys onnistui yllätykseni täydellisesti, paitsi että takakappele jäi n. 1,5mm sivukappaleen reunaa pidemmäksi. Ja mitä tein? Ei, en suinkaa ajatellut, että pääasia että sauma on kaunis vaan  vedin kappaleet irti ja yritin uudestaa. Herra Murphy päätti tässä vaiheessa tulla katsomaan askarteluani ja arvatkaa vaan, onnistuiko kaunis sauma uudelleen toisella, kolmannella tai edes neljännellä yrityksellä?

Lopulta päädyin lopputulokseen, jossa kappaleiden yläreuna oli täysin tasassa, mutta sisennyksen kaaressa on pieni kupru. Olkoon siinä sitten! Toivon ettei näy kun hame on pingottuneena vartaloni ympärillä. Seuraava sauma, eli toinen sivu/taka. Jälleen ensimmäisellä kerralla hyvä suoritus, mutta nyt viisi senttiä alareunasta kappaleen reunassa on muutaman millin kohta, jossa reuna on aavistuksen verran kiertynyt sisäänpäin. Opinko edellisestä yrityksestä? No en tietenkään! Sauma auki ja kuprua suoristamaan. Sitten kiroilua ja tsiljardi yritystä ennenkuin sauma on suora ja reuna tasassa. Huoh!

Telasin molemmat takasaumat liimauksen jälkeen, mutta jätin etusaumat telaamatta, sillä jos hame ei menisi päälle, tulee etusaumoihin ne harkitsemani vetoketjut.

Vihdoin sovittamaan; Sain kuin sainkin nakinkuoren puristettua ahterini yli ja pääsin ihailemaan tuotosta peilistä. Helman pituus ja kireys oli hyvä, mutta leveys vyötäröstä ylöspäin aina rinnan alle oli liikaa. Kokeilin erilaisia sisäänottovaihtoehtoja, mutta lopulta oli myönnettävä että ylimääräiset sentit oli pakko ottaa juurikin niistä taka/sivusaumoista jotka niin näppärästi olin jo telannut kiinni.

No, tulipa tämäkin sitten harjoiteltua. Ensimmäisen sauman irroaminen meni käteen juuri sillä pahimalla tavalla: latex repesi sekä sivukappaleelle että takakappaleelle. Onneksi ei kuitenkaan ihan hirveän syvälle, joten muutin jo piirtämäni sisäänoton uudemman kerran.

Toinen sauma aukesi hiukan helpommin ja leikkasin sisäänotot revenneen sauman mukaisesti.

Putsaus ja liiman levitys oli tälläkertaa huomattavasti hankalampaa, koska nythän kaikki kappaleet olivat jo yhdessä kartiona. Tällä kertaa jätin sovituksen väliin ja etenin suoraan saumojen viimeistelyyn lukkopaloilla ja telaamisella.

Valmis minihame nuken päällä kuvattuna. Iholla näyttää NIIN paljon paremmalta, kun tuo nukke on aika pliisu ja kangas jää rutuiksi alle kuin Shar-peilla. Nukke sai ylleen punaiset rintaliivit kontrastia antamaan, kun ei se ressukka kalpeana muuten edes erotu seinästä.

 Jatketaan helpoilla projekteilla. Tällä kertaa on suunnitelmissa lyhyttäkin lyhyempi hame. Pelkkä minihame (tuttavallisemmin; leveä vyö) ei kaipaisi kuin hiukan muotoilua sivusaumasta, mutta haluan harjoitella noiden saumojen liimauksia. Siksi päätin että neljällä kappaleella mennään.

Vyötärönkorkeus on asia, jota jäin sitten miettimään pidemmäksi aikaa. Seksikäs pikkuhamonen olisi toki lantiomittainen, mutta koska latexin reuna ei imartele vatsamakkaroiden väliin puristuessaan, se ei ole vaihtoehto. Seuraavaksi mietin vähän korotettua vyötäröä, mutta toisaalta todella korkea vyötärö, sellainen juuri ja juuri rinnan alle yltävä alkoi yllättäen tuntua houkuttelevalta. Ja toisaalta, korkean vyötärön kaveriksi voisin tehdä kontrastivärisen vyön, jos joskus saan käsiini taas erityisen paksua latexia.

Piirsin kaavat hyvin yksinkertaisen kahdesta kappaleesta koostuvan kankaisen minihameeni avulla. Eli mutu arviolta käytännössä.

Etu- ja takakappaleet jälleen symmetriset suorakulmiot ilman mitään muotoilua - ainakaan tässä vaiheessa. Sivukappaleille muotoilin sisäänoton vyötärölle. Ja jos nyt sitten käy niin, ettei mekko mene pälle, lisään etukappaleen keskelle tai molemmille sivuille vetoketjun. Etenkin kun tälläkertaa en aio kainostella tuon tiukkuuden kanssa vaan pyrin tekemään kertaheitolla hameen joka soi päällä.

Tämä illan saldoksi jäi hesarile piirretyt kaavat, kumia en uskalla leikata näin myöhään, ettei tule turhia mokia.

Olen kadottanut johonkin mittanauhani, joten nyt tuli sitten kroppa mitattu todella tarkasti - rullamitalla ja viivottimella :D  

Mutta jo leikattua kaavaa katsoessani hame alkaa näyttämään ehkä jopa liian lyhyeltä, jos mahdollista. Pitänee tarkistaa pituus vielä ennen leikkaamista. Lisäksi ajatus vetoketjuista alkoi houkuttaa entistä enemmän, joten taidan heti alkuun käydä ostamassa kaksi kappaletta takkiketjuja ja tehdä lopullisen pituuden säätämisen niiden mukaan.

 Mielessä on kaikenlaisia projekteja, mutta tapani vastaisesti aion aloittaa yksinkertaisemmista ja jättää vaativammat tuonnemmaksi.

Sukkanauhaliivit tuntuivat näin alkuun riittävän helpolta ajatukselta.
Olen jo aikaisemmin ostanut huuto.netistä leveät punaiset sukkanauhat metalliklipseillä. Ideaali olisi tietysti käyttää niitä punaisen latexin kanssa, mutta musta saa nyt kelvata. Ja jos siltä tuntuu, voin myöhemmin lisätä punaisia yksityiskohtia.

Kaavat piirsin kankaisen sukkanauhaliivin avulla, vähän mallia muuttaen. Liiviin tuli neljä osaa; symmetriset etu- ja takaosa, sekä epäsymmetriset sivut. Helpotin työtäni vielä sillä, että liivistä tuli päälle pujotettava, eli ei kiinitysmekanismin kanssa pähkäilyä tällä kertaa. En laittanut saumoihin luita tai muita tukia, vaan tein ne kaksinkertaisiksi niin, että sukkanauha jää sauman keskelle koko sauman pituudelle ja tuo samalla tarvittavaa jämäkkyyttä.

Seuraavaksi leikkaus, saumojen puhdistukset ja liiman levitys. Sukkanauhat ripustin kuivumaan pyykkinarulle, koska liima tuli molemmin puolin. Tällä kerralla päätin selvitä projektista ilman viinilasillista ja leikkasin tilkkuja liiman kuivumista odotellessa.

Liimaaminen sujui nyt jo vähän helpommin kuin edellisellä kerralla. Ei tainnut tulla yhtään lisää harmaita hiuksiakaan.

Sovittaessa totesin että hiukan tiukempikin olisi voinut liivi olla, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisin halunnut avata saumoja uudelleen. Pientä viimeistelyä ja saumojen telaus vielä ja Voilá! Valmis sukkanauhaliivi.

Jälleen kerran pahoittelen että kuva on pöydältä eikä päältä, tämä sukkanauhaliivi näyttää nimittäin ihan älyttömän hyvältä päälle puettuna. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

 Nyt alkaa olla kaikki tarvikkeet koossa. Ruiskuohenne K-raudasta, maitoliima Sinellistä, geelikynät Tiimarista, saumatela ja pyöröleikkuri Bauhausista, leikkuu- ja liimausalustaksi lasilevy ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta.

Jälleen olisin tarvinnut karttaa Bauhausissa. Maalaustarvikkeiden löytäminen ja saumatelan paikantaminen meni vielä verrattain helposti, mutta leikkuria jouduin kysymään myyjältä.  Myyjä oli luonnollisestikin aivan H-moilasena kun leikkuria kyselin ja kävi etsimässä toisen myyjän avukseen. Toinen myyjä sitten tietäväisesti kävelytti minut katsomaan lasileikkureita... no joo, onhan niissäkin pyörivä terä. Kun sitten vielä tarkasti selitin ja sanallisesti ja viittoen millaista leikkuria olen oikeasti hakemassa, sanoi myyjä ettei heillä sellaista ole. Lopulta etsin itse sen hyllyn josta löytyi erilaiset mattoveitset ja terät ja siellähän se oli, pyöröleikkuri “jollaista ei Bauhausissa ole valikoimassa”.

Tilaamani latexit saapuivat myös ja nyt sormet syyhyävät päästä toteuttamaan päässä pyöriviä ideoita. Metallisinisestä aion tehdä ainakin pikkumekon ja mustasta pienempiä projekteja.

 On se jännittävää, kuinka hyvin nukuttu yö resetoi pään ja aivotkin alkavat jälleen toimimaan. Aamukahvia siemailessa pyörittelin sinkiläpihtejä kädessäni ja tajusin, että olin laittanut rinkulan väärää kappaletta vasten. Ei ihme ettei onnistunut eilen...

Uutta intoa puhkuen jatkoin projektia tässä työjärjestyksessä:

1. sinkilät kiinni
2. molempien kappaleiden putsaus ruiskuohenteella
3. velcrojen liimaus pohjakappeleelle
4. ylimääräisten siipaleiden leikkaus päälikappaleesta, samalla mallia muokaten
5. negatiivikaavan piirtäminen päälikappaleesta
6. molempien kappaleiden putsaus uudelleen
7. liima molemmille kappaleille
8. päämäärätöntä pyörimistä liiman kuivumista odotellessa
9. yhdistäminen

Negatiivikaavaan päädyin siksi, että saan liiman levitettyä pohjakappaleelle siististi. Vaikka kyseessä onkin musta latex, pelkään että ylimääräinen liima keräisi nöyhtää pintaansa. Päälimmäisen kappaleen taustalle liima tulee kauttaaltaan.

Projektista oli lopulta kohtalaisen helppo suoriutua Suurinpana ongelmana oli liiman levittäminen tasaisesti päälikappaleeleen ohuille suiroille, sekä luonnollisesti kappaleiden yhdistäminen nätisti.

Lopputulokseen en ole täysin tyytyväinen, koska siinä on muutamia kupruja ja liimapalleroita osien välissä. Kuitenkin ensimmäiseksi omaksi projektiksi tämä onnistui kohtalaisen hyvin. Taputan itseäni selkään ja tarjoan lasin valkoviiniä, kippis!

Tänään opin monta uutta asiaa: Miten käytän sinkiläpihtejä oikein, perunat eivät ruskistu pannulla jos hella ei ole päällä, pihtien väliin ei kannata jättää ihoa, latex kappale, jolle on liima jo levitettynä, on äärimmäisen kiusallinen käsiteltävä.

Ohessa kuva valmiista tuotteesta ennen putsausta, saumojen rullausta ja kiillotusta.

Minulle jäi työpajalta pieni siivu 0,4mm mustaa latexia ja mietin mitä siitä voisin tehdä. Mielessä pyöri vyö, rannekkeet tai sormettomat hanskat, mutta palaa hypistellessä se tuntui suorastaan huutavan muodonmuutosta maskiksi.

Maskissa ensimmäiseksi tulee mieleen miltä se näyttää, joten jonkinmoista koristusta pitää olla ja toisaalta tärkeää on myös mukavuus.

Isot soljet takana olisivat hienon näköiset, mutta kaikki metalli päänahkaa vasten tuntuu ikävältä. Nyöreillä kiristys taas on hankalaa ja hiukset pyrkivät väliin. Velcro ajatuksena on aivan tuskastuttavan tylsä, mutta sen puolesta puhuu materiaalin mielyttävyys ja säädön helppous käytössä. Lähdin miettimään toteutusta velcro pohjalta.

Tuollainen leveä strippi ilman mitään muotoilua olisi karuudessaan upea. Haluan kuitenkin päästä nimenomaan askartelemaan materiaalin parissa, joten päätin kokeilla koristelua sinkilöillä. Koska en halua metallia suoraan ihoa vasten, pitää toteutus tehdä osin kaksinkertaisesta materiaalista.

Seuraava ongelma onkin mitoitus. Oma siro nuppini on oikealta kohdalta vain surkeat 52 cm, mutta koska potentiaalinen käyttäjä ei ole tiedossa, pitää varautua myös miehisen kypärän mittoihin. Tässä kohtaa turvaudun taas internettiin ja surffaan päänympärykset esiin. Ja kyllä! Pääni tuntuu tosiaankin olevan aivan alamittainen, kypäräkokoihin verrattuna joko XS tai XXS. Tämä ei yllätä lainkaan. Sen sijaan olen aivan äimänä kun minulle selviää keskimääräisen miehen päänupin ympärys, n. 60cm ja että standardikoot jatkuvat aina 70cm asti!

Alunperin ajattelin että joustovaraksi riittää <8cm mutta haaveilemani “one size fits all” vaatisikin jo 18cm joustovaran. Dream on! Tutkiskelen piirtämääni kaavaa ja tulen siihen tulokseen, että maksimi on 12cm koska en halua että viritys näyttää omassa kauniissa ja sirossa päässäni idioottimaiselta. Vesipäät voivat sitten etsiä maskinsa muualta. Maksimiksi jääköön 64cm, kokonaispituuden ollessa 67cm.

Seuraavaksi jäljennän piirtämäni kaavan latexille. Tässäkohtaa käyn juomassa lasin vettä ja kun palaan työn ääreen, totean kaavani olevan 3cm väärässä kohtaa ja lisäksi väärällä kappaleella... no mitäpä tuosta. Putsaus ja homma uusiksi. Olen niin tyytyväinen että huomasin virheeni ennen leikkaamista, että tarjoan itselleni oluen.

Uusi jäljennys, tällä kertaa tarkkaavaisemmalla asenteella. Mitattuani kappaleen noin kahteenkymmeneen kertaan, piirrän päälikappaleeseen myös sinkilän kohdat ja muutan suunnitelmaanikin muutaman kerran ennenkuin olen tyytyväinen.

En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt sinkiläpihtejä, joten testailen pari harjoitusta hukkapalalle ensin. Ja hyvä että kokeilin, sillä pieleen meni. Arvelen että materiaaliin on pakko tehdä reikä valmiiksi sinkilää varten. Uusi yritys. Ja yhtä surkea tulos. Kokeilen vielä viimeistellä vasaralla ilman onnea. Totean että joko pihtini ovat surkeat tai sitten pitää olla erityppisiä sinkilöitä, jotta lopputulos olisi siiti. Ei auta muu kuin laittaa pillit pussiin tältä illalta ja suunnata kauppaan sinkiläjahtiin heti huomenna.

Hankintalistalla on perussetti tarvikkeita. Päädyin tilaamaan netistä metrin mustaa ja saman verran metallisinistä 0,3mm latexia, toimitusaika < 5vk.

Seuraavaksi sitten työvälineet. Hmm... liimaa. Mutta nyt ei erikeepperi käy vaan pitää olla maitoliimaa. Työpajassa oli käytössä Kiillon maitoliima joten turvallisuushakuinen aloittelijahan lähtee hakemaan kaupasta täsmälleen samanlaista putelia. Näin noviisille tuli tietysti mieleen että Kiillon tuotteita on ainakin rautakaupan hyllyssä joskus näkynyt - suunta siis lähimpään isoon rautakauppaan.

Kiertelen K-raudan käytäviä toisessa kädessäni pullo Tikkurilan Ruiskuohennetta latexin putsausta varten ja kainalossa köysivyyhti. Käyn kurkkaamassa liimahyllyä tuloksetta, mutta havaitsen kauempana vielä toisen hyllyn, jonka päädyssä on lupaava kyltti “erikoisliimat”. Nyt löytyy jo vähän kaikenlaista, mutta ei maitoliimaa. Takaisin tavallisten liimojen hyllylle ja nyt otan silmän käteen, vaan ei auta. Edelleenkin yleisliimaa, puuliimaa, kontaktiliimaa, mitälieliimaa, useita Kiillon tuotteita mutta ei maitoliimaa. Nykäisen hihasta ohi kiitävää myyjää ja kysyn tuotetta ihan nimeltä. Ystävällinen myyjä tulee kanssani silmäilemään sitä samaista hyllyä jonka jo muutamaan kertaan haravoin läpi. Ei löydy ei.

Sitten myyjä yllättäen kysyy: “mihin maitoliimaa käytetään?”
En ole valmistautunut kysymykseen joten täräytän: “Latexin liimaamiseen”
“Siis mihin?” myyjä äimistelee.
“No tuota, niinkuin kumin ja sellaisen...”
Myyjä katsoo minua sadasosasekunnin liian pitkään ja tulen kiusaantuneen tietoiseksi köysivyyhdestäni. Yhdessä tutkimme hylly läpi vielä uudestaan, edelleen tuloksetta.
Kovasti myyjä päivittee kun ei nyt kyllä löydy ja kun kainosti tiedustelen että mistä kaupasta tuotetta mahdollisesti kannattaisi kysellä, saan ohjeen kääntyä läheisen tapetti-, laatta- ja muovimattoliikkeen puoleen.

Kipitän kassan kautta ulos ja kurvaan tapettikaupan pihaan. Suora suunta liimahyllylle ja välitön pettymys. Ei maitoliimaa. Kysyn taas myyjältä apua ja hetken etsimisen jälkeen tulee kysymys: “Mihin sitä käytetään?” Ja tällä kertaa vastaan: “Kumin liimaamiseen, noin niinkuin vaikka askarteluissa ja kurahousutkin voi paikata.” Myyjä käy hyllyn vielä kertaalleen läpi ja pahoittelee kun tuotetta ei löydy. Kiillon tuotteita toki on kokonainen rivi, erityisesti Puuliima on edustettuna kolmessa eri koossa. Valitettavasti myyjä ei osaa neuvoa seuraavaa kohdettakaan.

Kotona surffaan netistä Kiillon sivut, mutta sielläkään ei ole mainintaa jälleenmyyjistä vaikka itse tuote löytyykin. Googlettamalla löydän linkin askartelukauppaan, jonka varastosta liima näyttää olevan juuri lopusta ja lisäksi viitteen Prisman valikoimaan. No mutta! Erikoisliima kantoon samalla kuin ruokaostokset, mikäs sen parempi yhtälö. Tyytyväisenä kipitän seuraavana päivänä lähimpään Prismaan liimaostoksille, vaan jo hyllyä lähestyessäni tiedän pettyväni. *keleen puuliima. Kuka ihme nyt puuta haluaa liimata? Kysyn vaan...

Takaisin internetin ihmemaahan ja tälläkertaa foorumeita lukemaan. Eipä aikaakaan kun löydän useita viitteitä Bauhausin loistokkaaseen Kiilto valikoimaan. Lähin Bauhaus ei ole ihan naapurissa, joten menee useampi päivä ennenkuin pääsen vihdoin karauttamaan peltiratsuni kohti päämäärää. Ja pienenä vinkkinä Bauhaussin kauppiaille voisin antaa sellaisen ehdotuksen, että myymäläkartta olisi kiva ihan siinä ovella...

Aikani pyörittyäni löydän jo tutun Kiillon puuliiman, sekä valikoiman kaikkea muuta paitsi etsimääni. Luottaen kuitenkin lähteeseeni etsin myyjän siinä toivossa että liimat on ripoltetu jälleen ympäri myymälää. Pettymyksekseni myyjä kuitenkin sanoo että tässä on kaikki liimat ja jälleen silmäilemme hyllyn läpi yhä uudestaan ja uudestaan.

“Mihin sitä maitoliimaa oikein käyt...”
“Kurahousujen liimaamiseen!” Ja aurinkoinen hymy perään.
“Tässä olisi tällainen putkilo, joka näyttäisi olevan maitoliimaa” Ja myyjä ottaa käteensä pikkuruisen tuubin jotakin jähmeän oloista siirappia.
“En usko että toimii, pitäisi olla helposti siveltävää”.
Pettyneenä laahustan pois kaupasta ja mietin seuraavaa siirtoa. Olisihan se vaan hiukan tyhmää tilata suomalaisen valmistajan tuotetta ulkomailta.

Ajelen harmain mielin kotiin päin, kunnes silmäkulmastani spottaan Sinellin tienvarsimainoksen. Ahaa elämys, tiukka vasen ja kohta kurvaan parkkipaikalle.
Kysyn ensimmäiseltä vastaan tulevalta myyjältä: “Kiillon maitoliimaa?”
Pirteä vastaus: “Tottakai! Tännepäin...”

Hetkeä myöhemmin näen jo tutun pänikän hyllyssä - puuliiman vieressä. Mitähän pervoja Sinellin asiakaskuntaan kuuluu kun eivät edes kysyneet että mihin sitä käytetään...


Listalta vielä loput hankinnat:
Geelikynät Tiimarista, leikkurin ja alustan lainaan äidin tilkkutöistä ja vanulaput sekä rievut mistälie.

Kun otan keskenjääneen toppini esiin lopputöitä varten tajuan että minultahan puuttuu vielä saumarulla. Lähin kauppa on Claes Ohlson jonka valikoimasta kyllä löytyy saumarulla - tosin vain pehmeä. Mistä ihmeestä löydän kovan saumarullan? Voi itkut...
 

Mitäs sitten kun on koko ikänsä askarrellut asioita kankaasta ja elämän heitellessä menettänyt jokapäiväisen oikeutensa ompelukoneeseen? Silloin pyöritellään ensin peukaloita aikansa kunnes eteen osuu harrastus, johon mokomaa rakkinetta ei tarvita.

Tämä neiti kävi tutustumassa latexin työstämiseen lyhyellä kurssilla ja ihastui ikihyvikseen. Toki jo aikaisemmin olin palvonut pienimuotoisesti tätä kiehtovaa materiaalia, mutta sen outous oli jättänyt lähemmän tutustumisen tekemättä. Epäluuloa lisäsi myös ainoaksi jäänyt kokeilu tunkea oma ruho kumiseen valmisvaatteeseen. Voi sitä litteää rintaa ja tasapaksua perälautaa - vähän paremmin muotoiltuna tälle tytölle, kiitos.

Kurssilla valitsin työkseni mahdollisimman helppotekoiset, mutta kuitenkin hiukan eri tekniikoita vaativat hipsterin ja topin.

Oheisessa kuvassa vielä ennen loppusilausta ja kiillotusta. Valitettavasti kotiluolani valaistusolosuhteet jättävät niin paljon toivomisen varaa, ettei vartalokuva onnistu. Nappaan toisen kuvan kunhan ensin hankin rakennusvalaisimen tai jotain valoteholtaan vastaavaa. Totuus kun kuitenkin on se, ettei latex pääse oikeuksiinsa kuin päälle puettuna.

Tässä setissä on tekemättä vielä saumojen viimeistely saumarullalla ja roiskeiden puhdistus.

Ehkä vähän pitää myös trimmata hiukan huolimattomasti leikattuja kohtia ja pieni koristelu on myös harkinnassa. Ja toki se kiillotus, kunhan jonkin soveltuvan aineen saan hommattua.

Valitettavasti kaappi pursuaa aikaisempia keskeneräisiä töitä. Pitää varmaan kehittää jonkinlainen henkilökohtainen sanktio siitä, jos aloittaa uuden projektin ennenkuin edellinen on valmis... No, aloitan seuraavasta kerrasta...