Mitäs sitten kun on koko ikänsä askarrellut asioita kankaasta ja elämän heitellessä menettänyt jokapäiväisen oikeutensa ompelukoneeseen? Silloin pyöritellään ensin peukaloita aikansa kunnes eteen osuu harrastus, johon mokomaa rakkinetta ei tarvita.

 

Tämä neiti kävi tutustumassa latexin työstämiseen lyhyellä kurssilla ja ihastui ikihyvikseen. Toki jo aikaisemmin olin palvonut pienimuotoisesti tätä kiehtovaa materiaalia, mutta sen outous oli jättänyt lähemmän tutustumisen tekemättä. Epäluuloa lisäsi myös ainoaksi jäänyt kokeilu tunkea oma ruho kumiseen valmisvaatteeseen. Voi sitä litteää rintaa ja tasapaksua perälautaa - vähän paremmin muotoiltuna tälle tytölle, kiitos.

 

 

Kurssilla valitsin työkseni mahdollisimman helppotekoiset, mutta kuitenkin hiukan eri tekniikoita vaativat hipsterin ja topin.

 

Oheisessa kuvassa vielä ennen loppusilausta ja kiillotusta. Valitettavasti kotiluolani valaistusolosuhteet jättävät niin paljon toivomisen varaa, ettei vartalokuva onnistu. Nappaan toisen kuvan kunhan ensin hankin rakennusvalaisimen tai jotain valoteholtaan vastaavaa. Totuus kun kuitenkin on se, ettei latex pääse oikeuksiinsa kuin päälle puettuna.

 

 

Tässä setissä on tekemättä vielä saumojen viimeistely saumarullalla ja roiskeiden puhdistus.

Ehkä vähän pitää myös trimmata hiukan huolimattomasti leikattuja kohtia ja pieni koristelu on myös harkinnassa. Ja toki se kiillotus, kunhan jonkin soveltuvan aineen saan hommattua.

 

Valitettavasti kaappi pursuaa aikaisempia keskeneräisiä töitä. Pitää varmaan kehittää jonkinlainen henkilökohtainen sanktio siitä, jos aloittaa uuden projektin ennenkuin edellinen on valmis... No, aloitan seuraavasta kerrasta...