Vihdoin tuli sopiva hetki jatkaa kaulakorsetin kanssa askartelua. Leikkasin jo aikaisemmin piirtämäni kaavat irti ja piirsin ne mustalle 0.35 latexille muutaman millin saumavaroilla. 

Lisäksi leikkasin n. 15mm leveitä strippejä jokaiseen saumaan sekä paksummasta (0.8) latexista 20mm leveät tukipalat takakappaleille.

 

 

Mietin työjärjestystä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että on parempi koota ensin varsinainen korsetti ja tarkistaa mitoitus silläkin uhalla, ettei nyöritysluuppien kiinnitys onnistu.

 

En myöskään halua tästä ensimmäisestä yritelmästä ihan hirveän jäykkää, joten useiden kokeilujen jälkeen päädyin leikkaamaan “luut” notkeasta muovista suunnittelemani synteettisen valaanluun sijaan.

 

Kokoonpano sujui yllättävän helposti. Aikaisemmin vastaavanlaisen projektin valmistumista sivusta seuranneena tiesin, ettei saumoja pidä missään tapauksessa venyttää kun kyseessä on näin pieni mittakaava. Eli käytin vähän enemmän aikaa saumojen asettelemiseen ja sain ne näteiksi ilman venyttämistä.

 

Kun korsetti oli suunnilleen kasassa, pääsin mallaamaan sitä kaulalleni. Istui kuin hansikas, mutta selvästi kaipasi lisää ryhtiä. Seuraava vaihe oli kiinnittää luut ja peittää ne leikkamillani suikaleilla. Päädyin tässäkin hiukan epätavalliseen ratkaisuun ja laitoin luun joka tulee keskelle eteen korsetin päälle, muut takapuolelle. Näin siksi, ettei ole riskiä että kaulaa vasten oleva luu puskee ulos kanavastaan.

 

 

Kun luut olivat paikallaan merkkasin paikat luupeille ja laitoin ne paikalleen. Lyötyäni vasaralla etu- ja keskisormeeni totesin, ettei minulla ole sopivaa työkalua luuppien lyömiseen kiinni, joten tähän kohtaan jää projekti odottamaan seuraavaa vaihetta.

 

 

Ajatuksissa on, että valmiin tuotoksen koristelen vielä “aplikaatioilla”. Ornamenttejä joko punaisella tai sitten samalla sinisellä kuin mekossa.

 

Iloinen yllätys oli, että muovikotelosta leikkaamani “luut” näyttivät tosiaan liimautuvan paikalleen ja jäykkyys on juuri sopiva kaulakorsettiin. Ne antavat nätin ryhdin materiaalille, mutta eivät tunnu lainkaan jäykiltä kaulaa vastaan. Isompaan työhön en lähtisi näitä soveltamaan, mutta juuri tähän tarkoitukseen sopivat kuin nyrkki silmään.

 

Korsetin osaset olivat niin pieniä, että suurin osa tuli jämäpaloista, eli vastaavia voisi jatkossakin tehdä edullisislla kustannuksilla. Saa nähdä, jos hermot menevät totaalisesti noiden luuppien kanssa niin voi jäädä tekemättäkin...

 Kävin shoppailemassa Englannissa ja mukaan tarttui valtavan ihana saalis.
Tosin käytännön syistä ostokset piti tehdä virtuaalisesti, mutta samapa tuo.
Olo oli silti kuin pikkutytöllä karkkikaupassa.

 

Mikä parasta, valitsemassani kaupassa oli erittäin nopea toimitus. Tilaukseni kopsati luukusta nejässä arkipäivässä.

 

Ja tässä on saalis:

 

 

Nauhakuja luille (21mm) 2,5m

Nauhakuja luille (16mm) 6m

 

Synteettinen 6mm valaanluu 4m

TripleFlex 10mm 2m

 

Pääteltyjä 11mm spiraaliluita 2x36cm, 2x34cm, 2x32cm

Pääteltyjä 7mm spiraaliluita 8x38cm, 8x34cm

 

Muovipäällysteisiä 7mm metalliluita, 12x28cm, 8x24cm, 8x22cm, 8x18cm

 

Sukkanauha grippejä (12kpl) , säätimiä (12kpl) ja yläklippejä (8kpl).

Korsetin nyöri 10m

Antiikkivärisiä nyöritysluuppeja ja niittejä 100kpl

 

 

Tulisiko tästä satsista pari korsettia? No taatusti.

Luiden kokovalikoimaan päädyin tällaisella ajatuksella:
Spiraliluut rinnalta pepun päälle ulottuvaan korsettiin. Sellainen vaatii parempaa joustavuutta luilta, kuin lyhyt korsetti. Riittävät kahteen valmiiseen tuotokseen.

 

Muovipäällysteiset metalliluut useampaa erimallista vyötärökorsettia varten. Riittävät ainakin kolmeen korsettiin.

 

Nauhakujat tilasin siltä varalta, että teen korsetin osin läpikuultavasta materiaalista.

 

Valaanluu ja TripleFlex ovat määrämittaan leikattavia ja taipuisampaa materiaalia kuin varsinaiset luut. Näitä aion käyttää mm. kaulakorsettiin ja valaanluu soveltuu myös nyörityssirkkojen viereen tukea antamaan.

 

Sukkanauhatilpehöörejä on riittävästi kahta kokonaista vyötä sekä neljää irtonauhaa varten.

 

Nyöritysluupit taas näyttivät vain niin mielettömän herkullisilta, paljon kiinnostavammalta kuin sirkat. Näitä aion käyttää ainakin kaulakorsettiin, jolloin nyörityksen pystyy pujottaamaan itse helpommin ja tottakai myös muihin korsetteihin.

 

 

Samassa kaupassa oli myös mm. plansetteja, mutta ne ovat jo sen verran arvokkaampia, että tilaan niitä vasta kun on tarkat mitat tiedossa ja kun selvitän itselleni miten ne toimivat latexin kanssa. Ei sinänsä, kyllä tällekkin läjälle hintaa tuli, mutta yksittäiset nippelit olivat edullisempia kuin muissa vertailemissani nettikaupoissa.

 

 On taas ihan hirveä hinku päästä näpertelemään. Niitatut rannekkeet olisivat pop, samoin korsetti, mutta minulla ei ole vielä riittävän paksua latexia sen tyyppisiin projekteihin.

 

Kaarevien saumojen liimaamista olisi hyvä harjoitella lisää, joten aloin miettimään, josko sitä tekisi myös kaulakorsetin. Surffailin netistä sopivaa mallia ja törmäsin sattumalta Atsuko Kudo -sivuille: http://www.atsukokudo.com/

Tässäpä tavoitetta! Ihan mielettömiä asuja, suorastaan vastustamattomia... Oh ja voih... mutta takaisin asiaan:

 

Kaulakorsetin voisi tehdä hyvin kevyemmästäkin paksuudesta, mutta luut pitää sitäkin varten hankkia. Luita varten tarvisen luonnollisesti mitat, joten päivän projektina onkin nyt tehdä kaavat kaulapannalle ts. -korsetille sekä vyötärökorsetille.

 

Kaivoin siis esiin parhaat kaavanpiirtoapurini: tuorekelmun ja maalarinteipin. Tukka ylös, kelmua pari kierrosta kaulan ympäri ja sitten vain teippaillaan muoto tiiviiksi maalarinteipillä. Teipatun kaulurin leikkasin varovasti sivusta, koska se oli helpoin kohta.

Ja eikun kauluri irti kaulalta - I wish!

 

Tässä kohtaa tuli nimittäin mieleen, että tukan olisi voinut laittaa paremmin kiinni, koska kaulurin mukana lähti myös huomattava määrä hiuksia.

 

 

 

Seuraavaksi laitoin malarinteipit myös tekeleen sisäpinnalle antamaan lisää jämäkkyyttä ja  muotoilin reunat haluamani mallin mukaisesti. Teipillä sai myös mukavasti piilotettua jokapuolelta esiin puskevat karvat, jotka hetki sitten vielä kasvoivat päässäni. Leikkaamani sivun teippasin uudelleen kiinni ja avasin kaulurin keskeltä takaa. Sovitus ja pientä viilaamista.

 

 

 

Kun olin tyytyväinen malliin, piirsin kauluriin keskikohdat ja mittanauhan kanssa jaoin tekeleen 8 osaan. Osat leikkasin irti ja piirsin niiden avulla varsinaisen kaavan.

 

 

 

Lopputulos: Kaulakorsetin kaava, joka koostuu 4x2 osasta ja johon tulen tarvitsemaan 4 kpl 8 sentin mittaisia luita.

Vyötärökorsetin kaava jää toiselle päivälle.

 

 Tarvetta olisi 0.6 mm mustalle latexille sekä punaiselle 0.35mm tai 0.45mm sekä kiillotusaineelle. Suomessa on muutama toimittaja ja EU:n alueelta löytyy jo useita. Päätin siis suorittaa pientä hintavertailua jotta näkisin mistä kannattaa tuotteet tilata.

 

 

Antishop (FI). Tilaus yhteensä 123€

Punainen 0.35 mm x2m = 37€

Musta 0.6 mm x2m = 64€

Kumikiilloke, spray 400 ml = 15 €

Toimituskulut = 7€

 

Blackstyle (DE). Tilaus yhteensä 128,5€

Punainen 0.35 mm x2m = 37€

Musta 0.6 mm x2m = 64€

Kumikiilloke, spray 500 ml = 11 €

Toimituskulut = 16,50€

 

Radical Rubber (UK). Tilaus yhteensä 97.98€

Punainen 0.4 mm x2m = 21.13€

Musta 0.6 mm x2m = 33.98€

Kumikiilloke, ei saatavilla (vain suuria eriä)

Toimituskulut = 42.87€

 

Kink Engineering / Elastica Engineering (USA). Tilaus yhteensä 163,77€ +ALV 23% +tulli

Punainen 0.45 mm x2m = 40,64€

Musta 0.6 mm x2m = 55,88€

Kumikiilloke, neste 200 ml = 12,64€

Toimituskulut = 54,61€

 

 

Näillä hinnoilla on aika selvää, että ensinnäkin kallista on :D

Ja toiseksi, jos tilaan pienen erän, on suomalainen Antishop edullisin halpojen toimituskulujen vuoksi. Mutta Radical Rubberin edullisemmat hinnat houkuttelevat siinämäärin, että mietin isomman erän tilaamista. Esimerkiksi metallivärit (0.4mm) ovat siellä n. 10€ m2, kun Antishopin hinta lähinnä vastaavalle tuotteelle (0.35mm) on 23€ per 92x100cm.

 

 

Nyt huomaan että tästä(kin) on tulossa kallis harrastus. Lisäksi pikku ongelma on, ettei näitä askarteluja voi ihan missä vaan käyttää, eli pitää alkaa miettiä luovasti miten voisin hyödyntää innostustani. Loogiselta tuntuu, että voisin tarjota tutuille pikkutöitä materiaalin hinnalla. Näin saisin itse väkertää kumin parissa ilman että kaapit pursuavat valmiita töitä ja pankkitili tyhjenee. No, katsotaan nyt...

 Tänään kääräisin esille ostamani 90x100 cm palan metallinsinistä latexia. Tilasin tämän värin nimenomaa pikkumekkoa silmälläpitäen. Sitten kun taidot karttuvat, saatan tehdä mustalla vielä aplikointeja tai muuta koristusta valmiiseen mekkoon.

 

Kaavat ovat lähtöjään samat kuin ensimmäisen postauksen punaisessa topissa, eli halterneck mekko vetuketjulla oli suunnitteilla. Mekon alaosan eli persauksen päälle menevän osuuden piirsin vyötärömittaisten kaavojen jatkoksi jälleen luottominihameeni mallin mukaisesti.

 

Vetuketjuksi valikoitui 90cm pitkä kaksisuuntainen muoviketju kahdella lukolla.

 

Koska materiaalia oli vain pikkuruinen pala, olin erityisen tarkkana kaavojen asettelun kanssa. Täytyy myöntää että ehkä parasta latexin työstämisessä on se, ettei langansuunnalla ole väliä. Materiaalia jäi yli riittävästi ehkäpä jopa vyötärökorsetin verran. Täytyy miettiä mitä tuosta lopusta tekisi...

 

 

Tässä kuva leikatuista kappaleista.

Mekko on auki edestä, joten järjestys on etu, etusivu, takasivu, taka, takasivu, etusivu ja etu.

 

 

Vetoketjun nurjille puolille leikkasin vastakappaleet mustasta latexista. Nauhat olisi voinut tehdä myös suorina, mutta toppia tehdessäni totesin että valmiiksi muotoiltujen kappaleiden liimaaminen vetoketjun taustalle on tuhat kertaa helpompaa. Kun osat oli leikattu, levitin liiman vetoketjulle imeytymään ja ketju hyväksi todettuun tapaan pyykkinarulle kuivumaan.

 

 

 

Seuraavaksi asettelin kaikki kappaleet pinoihin sen mukaan, tuleeko liima sauman ylä- vai alapuolelle. Ihan vaan huolimattomuusvirheitä välttääkseni. Sitten putsasin kaikki saumat.

 

Liimaamisen aloitin etukappaleiden keskeltä, eli ensiksi vetoketju ja sen taustat. Siitä etenin sauma kerrallaan taaksepäin, viimeisenä takakappaleen saumat. Tällä kertaa jätin vetoketjua lukuunottamatta kaikki saumat telaamatta, ihan varmuuden vuoksi.

 

Vaikka rinnan ja pepun kohdalla aika paljon kaarevuutta olikin, sain saumat nätisti yllättävänkin helposti. Luulisin että se, että jätin saumanvarat aika leveiksi auttoi asiaa.

 

Sovitus; ja kuten jo arvaatkin, ei soinut mekko päällä - taaskaan. Väljyyttä oli niin hillittömästi, että totesin ettei tästä saumojen avaamisella selvitä. Sen sijaan leikkasin sivusaumat kokonaan pois kolmen sentin leveydeltä. Uusi putsaus, liimaus ja sovitus ja nyt mekko näytti jo erittäin kivalta päällä. Olisi toki voinut olla vieläkin tiukempi mutta näin on hyvä.

 

Yritin ottaa kuvaa nuken avulla, mutta mekko ei istunut lainkaan elämän ja usean muuton runtelemalle malliparalle. Siksi kuva on nyt päältäni erittäin huonossa valaistuksessa otettuna. Lupaan hankkia sen työmaavalaisimen, kunhan saan aikaiseksi :)

 

Lopputoimet, eli saumoihin varmistuspalat ja kaikkien saumojen telaus = valmis ihqu ihana  metallinhohtoinen mekko.

 

 

 

Tällä kertaa opin mm. nämä asiat:

1. Liimat pitää poistaa alustalta aina välittömästi, muuten ne saattavat unohtua ja “joku” onneton länttää lähes valmiin asun niiden päälle. 

2. Maitoliimaa tarttuu erittäin napakasti Lumenen Calcium Power kynsilakkaan.

3. Luulen itsestäni jatkuvasti suuria. Tälläkertaa n. 6 cm liian suuria ympärysmittoja. Toivottavasti ei mene pitkään ennenkuin ymmärrän, että latex ei ihan oikeasti noudata samoja sääntöjä kuin kangasvaatteet.