Minulle jäi työpajalta pieni siivu 0,4mm mustaa latexia ja mietin mitä siitä voisin tehdä. Mielessä pyöri vyö, rannekkeet tai sormettomat hanskat, mutta palaa hypistellessä se tuntui suorastaan huutavan muodonmuutosta maskiksi.

Maskissa ensimmäiseksi tulee mieleen miltä se näyttää, joten jonkinmoista koristusta pitää olla ja toisaalta tärkeää on myös mukavuus.

Isot soljet takana olisivat hienon näköiset, mutta kaikki metalli päänahkaa vasten tuntuu ikävältä. Nyöreillä kiristys taas on hankalaa ja hiukset pyrkivät väliin. Velcro ajatuksena on aivan tuskastuttavan tylsä, mutta sen puolesta puhuu materiaalin mielyttävyys ja säädön helppous käytössä. Lähdin miettimään toteutusta velcro pohjalta.

Tuollainen leveä strippi ilman mitään muotoilua olisi karuudessaan upea. Haluan kuitenkin päästä nimenomaan askartelemaan materiaalin parissa, joten päätin kokeilla koristelua sinkilöillä. Koska en halua metallia suoraan ihoa vasten, pitää toteutus tehdä osin kaksinkertaisesta materiaalista.

Seuraava ongelma onkin mitoitus. Oma siro nuppini on oikealta kohdalta vain surkeat 52 cm, mutta koska potentiaalinen käyttäjä ei ole tiedossa, pitää varautua myös miehisen kypärän mittoihin. Tässä kohtaa turvaudun taas internettiin ja surffaan päänympärykset esiin. Ja kyllä! Pääni tuntuu tosiaankin olevan aivan alamittainen, kypäräkokoihin verrattuna joko XS tai XXS. Tämä ei yllätä lainkaan. Sen sijaan olen aivan äimänä kun minulle selviää keskimääräisen miehen päänupin ympärys, n. 60cm ja että standardikoot jatkuvat aina 70cm asti!

Alunperin ajattelin että joustovaraksi riittää <8cm mutta haaveilemani “one size fits all” vaatisikin jo 18cm joustovaran. Dream on! Tutkiskelen piirtämääni kaavaa ja tulen siihen tulokseen, että maksimi on 12cm koska en halua että viritys näyttää omassa kauniissa ja sirossa päässäni idioottimaiselta. Vesipäät voivat sitten etsiä maskinsa muualta. Maksimiksi jääköön 64cm, kokonaispituuden ollessa 67cm.

Seuraavaksi jäljennän piirtämäni kaavan latexille. Tässäkohtaa käyn juomassa lasin vettä ja kun palaan työn ääreen, totean kaavani olevan 3cm väärässä kohtaa ja lisäksi väärällä kappaleella... no mitäpä tuosta. Putsaus ja homma uusiksi. Olen niin tyytyväinen että huomasin virheeni ennen leikkaamista, että tarjoan itselleni oluen.

Uusi jäljennys, tällä kertaa tarkkaavaisemmalla asenteella. Mitattuani kappaleen noin kahteenkymmeneen kertaan, piirrän päälikappaleeseen myös sinkilän kohdat ja muutan suunnitelmaanikin muutaman kerran ennenkuin olen tyytyväinen.

En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt sinkiläpihtejä, joten testailen pari harjoitusta hukkapalalle ensin. Ja hyvä että kokeilin, sillä pieleen meni. Arvelen että materiaaliin on pakko tehdä reikä valmiiksi sinkilää varten. Uusi yritys. Ja yhtä surkea tulos. Kokeilen vielä viimeistellä vasaralla ilman onnea. Totean että joko pihtini ovat surkeat tai sitten pitää olla erityppisiä sinkilöitä, jotta lopputulos olisi siiti. Ei auta muu kuin laittaa pillit pussiin tältä illalta ja suunnata kauppaan sinkiläjahtiin heti huomenna.