Sormet syyhysivät projektin kimppuun jo heti aamusta, joten päätin sittenkin kokeilla hameen tekemistä ilman niitä vetoketjuja.

 

Otin mitat uudestaan ja muokkasin kaavaa vielä himpun verran. Etu- ja takakappaleiden (20cmx50cm) leikkaaminen metrin pitkästä lateksipalasta oli luvattoman helppoa, joten päälle jäi hiukan liioiteltu itsevarmuus. Ensimmäisen sivupalan piirsin vielä aavistuksen kaavaa muuttaen ja leikkasin sen irti. Toinen sivukappale oli sitten tarkoitus piirtää ensimmäisen avulla ja enkös vain ollutkin tekemässä kahta kertaa oikeaa sivua.

 

Onneksi oli aamu ja ajatus vielä kulki, joten viimehetkellä tajusin kiepauttaa mallikappaleen nurinperin.

 

 

 

Leikattu hamonen; huomatkaa vastakkaiset kylkikappaleet :)

 

 

 

Sitten perusrutiinit: saumojen puhdistus ja liiman levittäminen. Päätin ottaa varman päälle ja liimasin saumat yksi kerrallaan, koska en halunnut taistella jokapaikkaan liimautuvien sivujen kanssa. Kuulostaa ehkä loogiselta, mutta tapanani on oikoa ja hätiköidä ja tästä seuraakin sitten usein suttua...

 

Aloitin hankalimmasta saumasta, eli sivu/takasaumasta, koska tässä kohtaa on vielä vain kaksi kappaletta käsiteltävänä. Vyötärösisennyksen kohdalla sivukappaleen reunaa piti venyttää aavistuksen verran, että kaari tulee tasaisesti. Ensimmäinen yritys onnistui yllätykseni täydellisesti, paitsi että takakappele jäi n. 1,5mm sivukappaleen reunaa pidemmäksi. Ja mitä tein? Ei, en suinkaa ajatellut, että pääasia että sauma on kaunis vaan  vedin kappaleet irti ja yritin uudestaa. Herra Murphy päätti tässä vaiheessa tulla katsomaan askarteluani ja arvatkaa vaan, onnistuiko kaunis sauma uudelleen toisella, kolmannella tai edes neljännellä yrityksellä?

 

Lopulta päädyin lopputulokseen, jossa kappaleiden yläreuna oli täysin tasassa, mutta sisennyksen kaaressa on pieni kupru. Olkoon siinä sitten! Toivon ettei näy kun hame on pingottuneena vartaloni ympärillä. Seuraava sauma, eli toinen sivu/taka. Jälleen ensimmäisellä kerralla hyvä suoritus, mutta nyt viisi senttiä alareunasta kappaleen reunassa on muutaman millin kohta, jossa reuna on aavistuksen verran kiertynyt sisäänpäin. Opinko edellisestä yrityksestä? No en tietenkään! Sauma auki ja kuprua suoristamaan. Sitten kiroilua ja tsiljardi yritystä ennenkuin sauma on suora ja reuna tasassa. Huoh!

 

Telasin molemmat takasaumat liimauksen jälkeen, mutta jätin etusaumat telaamatta, sillä jos hame ei menisi päälle, tulee etusaumoihin ne harkitsemani vetoketjut.

 

Vihdoin sovittamaan; Sain kuin sainkin nakinkuoren puristettua ahterini yli ja pääsin ihailemaan tuotosta peilistä. Helman pituus ja kireys oli hyvä, mutta leveys vyötäröstä ylöspäin aina rinnan alle oli liikaa. Kokeilin erilaisia sisäänottovaihtoehtoja, mutta lopulta oli myönnettävä että ylimääräiset sentit oli pakko ottaa juurikin niistä taka/sivusaumoista jotka niin näppärästi olin jo telannut kiinni.

 

No, tulipa tämäkin sitten harjoiteltua. Ensimmäisen sauman irroaminen meni käteen juuri sillä pahimalla tavalla: latex repesi sekä sivukappaleelle että takakappaleelle. Onneksi ei kuitenkaan ihan hirveän syvälle, joten muutin jo piirtämäni sisäänoton uudemman kerran.

Toinen sauma aukesi hiukan helpommin ja leikkasin sisäänotot revenneen sauman mukaisesti.

 

Putsaus ja liiman levitys oli tälläkertaa huomattavasti hankalampaa, koska nythän kaikki kappaleet olivat jo yhdessä kartiona. Tällä kertaa jätin sovituksen väliin ja etenin suoraan saumojen viimeistelyyn lukkopaloilla ja telaamisella.

 

 

 

Valmis minihame nuken päällä kuvattuna. Iholla näyttää NIIN paljon paremmalta, kun tuo nukke on aika pliisu ja kangas jää rutuiksi alle kuin Shar-peilla. Nukke sai ylleen punaiset rintaliivit kontrastia antamaan, kun ei se ressukka kalpeana muuten edes erotu seinästä.